Pieniä löytöjä

Olen nyt siinä vaiheessa, jossa edistyminen on hyvin hidasta ja epävarmaa. Kun kirkonkirjojen merkinnät ovat epäselviä ja merkintöjen kieli vaihtelee, tulee itselle epävarma ja epätoivoinenkin olo. Olen nyt isäni isänisänäidin Maija Stiina Henrikintyttären ja hänen vanhempiensa Henrik Johansson ja Anna Pettersdotter jäljillä Karstulassa, eikä heistäkään ole muuta tietoa kuin avioliittoon vihkimisaika.

Täytyy taas kohta siirtyä johonkin muuhun sukuun, koska väkisin ei kannata iskeä päätä seinään.

Uudissanoja ja voimakkaita naisia

Lanseerasinpa uudissanan. Se on yli-isovanhemmat. Olen tänään täydentänyt excel-taulukkoa sukulaisistani ja isoisäni Artturi Hokkasen haara hänen isänsä puolelta on toistaiseksi aika vaillinainen.

Minun suvussani on hyvin vahvoja naisia, jotka ovat vieneet perheitään vaikeuksien läpi ja tehneet hyvinkin itsenäisiä ja itsepäisiä ratkaisuja. Joten genetiikkaa on puhtaasti kiittäminen siitä, että minusta on tullut tämmöinen.