Vanhempieni hääpäivänä

Tänään isälläni ja äidilläni olisi ollut smaragdihääpäivä. Heidän avioitumisestaan on siis tänään kulunut 55 vuotta. Vuonna 1956 20.5. oli helluntai. Koska äitini oli menettänyt lyhyen ajan sisällä molemmat vanhempansa ja hänen surunsa etenkin isänsä kuoleman johdosta oli vielä tuore, olivat Arton ja Marjan Oulussa pidetyt häät nuorikon toivomuksen mukaisesti aika vaatimattomat.

Muistelen äitini kertoneen, että hän ei olisi tahtonut minkäänlaisia hääjuhlallisuuksia, mutta hänen isoveljensä Erkki ja Unto päättivät silti järjestää äidilleni ja isälleni pienen hääjuhlan. Olihan heidän luovutettava rakas pikkusiskonsa miehelle, jolta Yrjö Viktor Paasio oli pyytänyt Pidä Nennusta huolta. Melkoinen luottamus vuokraisännältä alivuokralaiselle.

Äitiäni kosittiin kysymyksellä Mitäs sanoisit, jos mää kantaisin rationi tänne sun kämppään? Mullahan on jo ratio, vastasi äiti. Heidän hääkuvansa isä arkistoi kansioon, jossa luki "Sakot ja muut tuomiot".

Sairaspäivän tuumailua

Oikean olkapääni kipeydyttyä maanantaina jouduin tänään jäämään pois kansalaisopiston sukututkimuskurssilta. Jäi siis varmastikin hyvä oppitunti sukunimistä saamatta. Onneksi seuraavalla kerralla jaetaan myös tämän illan opetusmonisteet. Sitä odotellessani, jos muulta opiskelulta ehdin, voin käyttää SSHY:n digiarkistoa. Kovin paljon ei omasta harrastelupuuhastelututkimuksestani vielä onneksi ole virheitä paljastunut.

Tuohon digiarkistoon tarvittaisi vain näytöltään huomattavasti parempi tietokone kuin tämä jo vanha Asseri. Kaikki on siis vehkeistä kiinni. Paremman puutteessa täytyy kokeilla Windowsin helppokäyttötoimintojen suurennusta noihin digiarkiston kuviin.

Nyt opin oikeastikin ehkä jotakin

Aloitin tänä syksynä sukututkimuskurssin kansanopistossa ja nyt on sukututkimuksen perusmetodi pikkuhiljaa avautumassa. Olen oikein innoissani. Kotona internetin kautta tehtynä tutkiminen on vain välillä hyvin hankalaa, kun kaikkia kirkonkirjoja ei ole vielä siirretty Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen digiarkistoon. Maakunta-arkistoon voisi kyllä aina arkiston aukioloaikoina mennä tutkimaan mikrokortteja.

Vanhojen käsialojen lukutaitoa pitäisi ehdottomasti parantaa. 1800-luvun kirjaimet olivat niin erilaisia, vaikka pappien käsialat olivakin siistejä ja kauniita. Onneksi mikrokorttien tekstit ovat "negatiiveina". Ainakin minun on niitä ollut kurssilla tehdyissä harjoituksissa helpompi lukea.

Sukututkimuksen ketsuppipullo avautui

Oikeastaan nyt voisin siteerata joululaulua, koska sukututkimus on minulle hyvin kesäinen harrastus. Nyt on kesä tullut vähäksi aikaa talven keskelle.

Nimittäin, tänään sain monta vastausta viime kesänä isoisäni isän vanhemmista tekemääni internettiedusteluun. Hokkasen Daavidille löytyivät niin vanhemmat kuin heidän isovanhempansakin. Melkoinen harppaus vuodesta 1878 vuoteen 1790.

Tämä Kalmin suku on lähtöisin Saarijärveltä Kiimingin kylältä. Kummasti se veri vetää aina jonnekin juurille ja joskus se veto voi olla tiedostamatontakin. Perheemme kesämökki oli Saarijärvellä.

Sukututkimukseen ei vain nyt ole kuitenkaan aikaa.

Ohjeet on osaamattomia varten eli sukututkimusohjelman koekäyttöä

Sain Karilta nimipäivälahjaksi Juuret -sukututkimusohjelman, jota on mahdollista koekäyttää 60 päivää. Minussa vain on pahana vikana käyttää laitteita ja ohjelmia lukematta ohjeita, josta sitten seuraakin melkein itkua ja hampaiden kiristelyä ynnä tietokoneen kaatumisia.

Ainakin nyt aluksi sukututkimusohjelman käyttö tuntuu vaikealta, vaikka siinä toisaalta saa erilaiset kuviot ja taulukot tehtyä helpommin kuin excel-taulukossa. Pitää katsoa Suku Forumilta, paljonko sinne on kirjattu tuon ohjelman käyttökokemuksia

Minulle sukututkimus on ihan yksityinen harrastus, enkä luultavasti esitä sen "tuloksia" edes omille veljilleni. Joten sukututkimusharrastuksen kiinnostuksen säilyttämisen vuoksi sukututkimusohjelma ei saisi olla liian työläs. Toisaalta hyvät välineet kannustavat nekin jatkamaan harrastusta.

Tervahaudan vahtimista

Yksi sukututkimuksen takku lienee taas selvitetty, kun äitini isälle löytyi isovanhemmat. Kirjurille oli aikanaan tullut inhimillinen kuullunymmärrys- ja kopiontivirhe, jonka seurauksena Reding oli vaihtunut Redliniksi. Lars Viktor Reding ( kirkonkirjoissa Redlin) löytyi SukuHakurin kautta kysymällä syntymäajan, syntymäseurakunnan ja etunimen perusteella. Hänen isänsä oli merimies ja plehtari eli tervahaudan valmistuksen valvoja.

Täytyy sanoa, että kirjoitusvirheiden korjaaminen, jota tässäkin jatkuvasti teen, on nykyisin paljon helpompaa kuin esimerkiksi vuonna 1840. Nyt virhe korjautuu yhdellä tai kahdella näppäimen painalluksella.

Pieniä löytöjä

Olen nyt siinä vaiheessa, jossa edistyminen on hyvin hidasta ja epävarmaa. Kun kirkonkirjojen merkinnät ovat epäselviä ja merkintöjen kieli vaihtelee, tulee itselle epävarma ja epätoivoinenkin olo. Olen nyt isäni isänisänäidin Maija Stiina Henrikintyttären ja hänen vanhempiensa Henrik Johansson ja Anna Pettersdotter jäljillä Karstulassa, eikä heistäkään ole muuta tietoa kuin avioliittoon vihkimisaika.

Täytyy taas kohta siirtyä johonkin muuhun sukuun, koska väkisin ei kannata iskeä päätä seinään.